Perustiedot

Selene on pieni ja pippurinen ponitamma, jonka olemassaolokin tuntuu olevan pelkkää hauskanpitoa ja riehumista. Tarhatessa Selenellä riittää vauhtia ja ketjunaru on hyvä juttu taluttaessa, etenkin kodin ulkopuolella. Vauhdikas poni on ehtinyt ikänsä mittaan keksiä jo vaikka ja mitä omistajan sekä ratsastajan pään menoksi. Se on erittäin liukas liikkeissään ja hevosmaailman Houdini osaa myös avata portit, veräjät ja narut leikiten. Sen kanssa onkin jouduttu varautumaan hieman vahvempiin keinoihin saada poni ylipäätään pidettyä siellä missä sen halutaan kulloinkin olevan. Kaverien tempauksiin Selene ei kuitenkaan lähde mukaan, mikä on vähän hassua, kun ajattelee että se saattaa esimerkiksi avata tarhanportit toisille ja jäädä sitten itse viattomana seisomaan tarhaan ja katselemaan mitä muut tekevät. Huumorintajulla varustettu poni on myös hyvä keksimään tekosyitä sille, ettei sen tarvitse lähteä lenkille. Jos poni sattuu yskimään tai ontumaan ennen ratsastusta on hyvä varmistaa omistajalta onko todella näin vai ovatko Selenen näyttelijäntaidot vaan päässeet taas oikeuksiinsa. Tässä on poni, joka tosiaankin osaa vältellä työntekoa turhapuromaisesti ja mallikkaasti. Kun sen on saanut roudattua kentälle on tamma kuitenkin yllättävän halukas työntekoon ja yhteistyö säilyy koko tunnin läpi.

Ylimääräisestä energiasta huolimatta ratsuna Selene ei varsinaisesti ole mikään vauhtimato, enemmänkin oman tiensä kulkija, joka tekee asioita satunnaisessa järjestyksessä ja saattaa keskittyä naurettavankin pieniin yksityiskohtiin. Selenen kanssa saa esteradastakin hupaisan monipuolisen ja tarkan treenin, mikäli on sattunut ratsastamaan päivälle, jolloin olisi tarkoitus hypätä. Maastossa Selene osaa ottaa vähän rennommin, pitäähän työmyyränkin välillä levätä. Reippaat vauhtimaastot eivät yleensä ole Selenen juttu, joko se ei viitsi pysytellä toisten perässä, tai sitten innostuksissaan pukittaa vahingossa ratsastajan metsätien varteen ja palaa hippulat vinkuen kotipihaan. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että kerran kokeilin ratsastaa Seleneä sänkipellolla syksyllä ja toista kertaa ei sinne tarvinnut mennä. Lensin nimittäin voltilla kaulan ylitse, kun tamma ensin pysähtyi täydestä laukasta ja vielä pukitti perään! Onneksi tällaista se kuitenkin enää nykyisin harrastaa hyvin hyvin harvoin, silloinkin lähinnä ilottelumielessä, jos mennään lujempaa.

Esteet ovat ainoa asia, millä saa Seleneen takuuvarmasti vauhtia, etenkin kesällä jolloin poni tuntuu juurtuneen entistä syvemmälle laidunmaahan eikä siihen saa reippautta millään. Hypätessä kaikki murheet unohtuvat ja Selene toimii kuin ajatuksen voimalla, tai ainakin melkein. Kyllä tammalla silloinkin on sanansa sanottavana, se vain osaa jäsentää ne vähän järkevämmin eikä heti pura kiukkuaan ratsastajaan. Se on myös esteillä tarkka ratsastajan avuista, mutta antaa kyllä anteeksi virheitäkin, eipä se itsekään ole täydellinen, kaukana siitä. Suusta nykimistä tamma ei kuitenkaan voi sietää ja esteillä meno loppuu lyhyeen, jos hypyissä jää suuhun vetämään. Hermostuessaan Selene on haastava ratsastettava sekä kotona että kisapaikoilla, eikä siihen oikein auta muu, kuin nappuloiden kokeilu eri tilanteissa ja ratsailla, vähitellen tammaa kun oppii tuntemaan näkee pienetkin merkit siihen suuntaan jo etukäteen eikä poni pääse kehittämään kierroksia. Kisapaikoilla Selene on suhteellisen rauhallinen, mutta toisinaan ei oikein osaa keskittyä omaan tekemiseen, etenkään jos ulkopuolella tapahtuu jotakin vähänkin erikoisempaa.
© Jannica

Sukutiedot

Isälinja WS Edwyn - Ceridwyn Monarch - Rhoscfflach Dewrian - Rhoscfflach Dewin - Mr. Wonder - Wonderful - Whisper - Tonino (8. polvessa)
Emälinja Cedion Seren Aelian - Rhoscfflach Seren Aerith - Rhoscfflach Seren Aur - Caithwrn Rhelyd Ariawd (4. polvessa)
Sukua pisimmillään yhdeksännessä polvessa (iieieiiei./ieeiiiiei. AngelWing the First & iieieiiee./ieeiiiiee. AngelWing's Girlie)

Jälkeläiset

» s. 3.12.2025 wC-tamma Rhyawdd Merch y Brenin VH26-025-0023 (i. Rhyawdd Brenin Ddraig)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Päiväkirja 13.3.2014 Selene oli jo valmiiksi lämmitelty, kun saavuin kentälle. Se oli selvästi virkeällä päällä ja kuumeni entisestään, kun pyysin ratsukkoa menemään kavaletteja pääty-ympyrällä niin, että aina kolme oli "jumppasarjana" jotta saataisiin Selene käyttämään selkää ja vetreytymään. Tein S:n muotoisen radan, joista viimeinen oli okseri korkeudeltaan 90 cm. Pyysin innokasta ratsukkoa vaihtamaan laukkaa joko laukassa tai siirtymällä ravin kautta. Joka tapauksessa laukka pitäisi esteiden välillä vaihtaa, sillä muuten lähestyminen menisi väärin. Aluksi se ei meinannut millään onnistua, Selene kuumeni liikaa eikä suostunut yhteistyöhön vaan nosti pään ylös ja kaahotti eteenpäin. Tästä seurasi kieltäytyminen. Koska harjoitus junnasi paikallaan, pyysin ratsastajaa pysäyttämään Selenen yksinkertaisesti esteiden väliin. Ja jos ei se pysähtyisi, edes voltti. Kauhean kauan ei tarvinnut vääntää, kun tamma ymmärsi mistä oli kyse. Lopetimme harjoituksen siihen, kun Selene meni koko "radan" puhtaasti ja totteli herkeämättä ratsastajaansa. (© juusa)

Tilannekatsaus 30.3.2025 Jaahas, rupeaisikohan se pikku hiljaa olemaan Selenen vuoro päästä VWY:n laatuarvostelun tilaisuuteen pyörähtämään. Tamma on (ainakin VRL:n arkistoihin tallennetun tiedon mukaan) kolmanneksi viimeinen Littleburyn Bychan-varsa, ja näin ollen roikkunut matkassa mukana jo vuosia. Poni sai sijoituksensa tosiaan täyteen hieman yli vuosi sitten, minkä jälkeen se on satsannut lähinnä oloneuvoksena olemiseen. Poni on kyllä koko ajan tainnut olla ERJ Cup-kilpailuissa mukana, mutta ei näköjään kovin hyvällä menestyksellä kun cup-sijoja sillä on yhteensä jopa yksi ja sekin vielä kisauran aikana tullut sijoitus. Viimeisimpänä ponin kanssa käytiin (itse asiassa tänään, kun kotikenttäetu kerta oli) shownäyttelyissä ja napattiin sieltä reserve champion-titteli, joten ehkä pieni turnee shownäyttelyissä voisi tuoda iloa elämään - ehkä kuitenkin kuntokuurin kautta. Selene kovasti tarvitsisi myös jotain kivaa oria, jotta saisin jättää siitä itselleni varsan, ja tottakai laittaa jälkikasvua maailmallekin.

Estevalmennus 10.6.2026 Siinäpä vasta olikin iloinen ja vauhdikas pieni poni. Ruunikon tamman perä oli sangen keveä tänään, ja kuski sai kyytiä jo alkuverryttelyissä. "Onko se aina näin reipas?" kysyin punaposkiselta ratsastajalta, joka koitti kovin saada ylivirittynyttä ponia hieman rauhoittumaan. "Ei aina, mutta tänään on näköjään virtaa muidenkin päivien edestä", sain vastaukseksi. Varmasti osaltaan saattoi vaikuttaa, että helteisten viikkojen jälkeen Walesissa oli pari päivää ollut mukavan viileää ja sateista. Kenttäkin oli sateen jäljiltä priimassa kunnossa – ei tarvinnut valmentajan eikä ratsukon hönkiä hiekkaa keuhkoihin. "No hyvä että suunnittelin meille tekniikkatreenin. Toivottavasti se ei kaadu", totesin virnistäen, kun tämä Selene-niminen poni iloitteli jälleen yhden verryttelypuomin yli.

Pyysin ratsukon suurelle keskiympyrälle, jonka molemmissa uralle osuvissa kaarissa oli neljä kohotettua puomia peräkkäin. "Aloitellaan ihan tuiki tavallisilla korotetuilla ravipuomeilla, joskos se malttaisi keskittyä asettelemaan jalkojaan vähän tarkemmin", sanoin. Selene lähti korvat etukenossa hommiin ja puksutti tasaista cob-ravia eteenpäin. Parilla ensimmäisellä ympyrällä tahtirikkoja oli havaittavissa, ja puomit kopisivat välillä, kun Selene kieltäytyi kuuntelemasta pidätteitä. "Ota se käyntiin asti, jos pidäte ei mene kunnolla läpi ravissa. Se voi myös kävellä nuo puomit, joutuu vaan enemmän käyttämään kroppaansa", totesin. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja Selene ymmärsi nopeasti, että tämäpä onkin käynnissä vaikeampaa, joten pitäneet kuunnella. Vaihdoimme vielä suuntaa kertaalleen, ja kun ravipuomit sujuivat myös siihen suuntaan ilman hötkyilyä, siirryimme varsinaisten esteharjoitusten pariin.

Olin laittanut pystyesteen jokaisen sivun puoliväliin, hieman irti urasta. Yksi este odotti siis molempien pitkien ja molempien lyhyiden sivujen keskellä. Yritin selittää päivän harjoitteen mahdollisimman yksinkertaisesti, ja tässä jos jossain korostui maltti ja rytmi: "Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla olevasta esteestä. Hypyn jälkeen hyvässä tasapainossa S-muotoinen kaari pituushalkaisijan kautta, suunta vaihtuu oikeaan ja hyppäät toisella pitkällä sivulla olevan pystyn. Siitä jatkat oikeassa kierroksessa lyhyellä sivulla olevan pystyn, sitten jatkat edelleen oikeassa kierroksessa pitkälle sivulle. Hyppäät uudestaan saman esteen, jolta aloitit, ja uudestaan S-kaari. Siitä suunta vaihtuu vasemmalle, hyppäät pitkän sivun esteen ja viimeisenä hypätään vielä vasemmassa kierroksessa tuolla toisessa päädyssä oleva este."

Kyseessä oli ennen kaikkea rytmiä ja oikeita teitä hakeva treeni, joten aloitimme hyvin maltillisilla 60 sentin esteillä. Selene oli enemmän menossa kuin tulossa, joten ensimmäisen hypyn jälkeen se meinasi sotkeutua omiin jalkoihinsa S-kaarella. "Jos rytmi täysin hajoaa, laukka ei vaihdu tai se ei kuuntele pidätteitä, voit hyvin siirtyä raviin. Esteet ovat vielä niin pieniä, että se voi hypätä ravista, ja jatkat taas laukassa sitten seuraavalle esteelle", ohjeistin, korostaen vielä tiiviin istunnan tärkeyttä. Päätykaarteen ja lyhyen sivun esteen Selene suoritti vaivatta, mutta S-kaari tuotti suuria haasteita sekä kuskille että ponille.

Jatkoimme jumppaamista hetken aikaa näillä pienillä esteillä, ja pikkuhiljaa rytmi alkoi tasaantua eikä ravisiirtymiä enää tarvittu. Annoin ratsukolle pienen käyntipaussin sillä välin, kun korotin esteet 80 senttiin. Ensimmäisellä yrityksellä kaksi hyppyä tuli liian lähelle ja molemmat johtivat puomin putoamiseen, vaikka muutoin suoritus oli oikein onnistunut. "Havainnoi ajoissa laukan riittävyyttä ja arvioi ponnistuspaikka hyvin, et voi jättää sitä tyhjäksi lähestyessäsi estettä. Muuten se näköjään posottaa vain kiinni esteelle eikä hypylle jää enää tilaa", totesin. Ratsastaja tsemppasi viimeiselle kierrokselle tosissaan, ja Selenekin oli jo päästellyt pahimmat höyryt ulos, joten viimeinen suoritus oli kokonaisuudessaan oikein mainio - rytmikäs, rauhallinen ja tasainen. Siihen oli hyvä lopetella. (© Sonja Lovell VRL-11911)